Mistäs sitä aloittaisikaan. Karu on pian 3 vuotta täyttävä kastroitu saksanpaimenkoira uros. Karu haettiin riihimäeltä elokuussa 2009 ja muutaman viikon päästä siitä tuli mukaani opiskelemaan. Koulullamme kun saa olla asuntolassa lemmikit mukana. Siellä se näki ja leikki toisten koirien kanssa mutta oli jotenkin arka. Joi kamalasti ja pissasi toooosi paljon, mutta mitään vikaa kuitenkaan ei ole löytynyt ja se oli vaan pentuna ongelma. Jouduin jättämään Karun vanhemmilleni kun se oli n.6kk vanha. Se pelkäsi muita koiria paljon ja oli kokoajan melkeinpä ripulilla, elli ressasi ihan hirmuisesti. Siitä ne ongelmat sitten lähti.. Karu pelkää pimeää tai no jos niin voi sanoa. Hermostuu ja ravaa kun illalla päästää ulos tarhaan ja haukkuminen ei lopu sitten millään. Meillä on siis pihaa aidattu ja Karu on ottanut sen alueen hänen turvapaikakseen. Oma isäni pitää Karua aina mukana kun tekee töitä pihalla ja se on vapaana päivät, mutta mielummin makaa tarhan puolella kun pihalla. Pallojen ja muiden lelujen heittely on kielletty koska stressaa sitä toodella paljon ja siitä palautuminen kestää melkeinpä loppupäivän. Kerranviikossa voi heitellä palloa pellolla, mutta ei sen enempää. Karu stressaantuu jos poistutaan remmin kanssa pihalta ja lähdetään normaalille kävelylenkille, vapaana metsässä on ihan okei. Todella aran ja stressaantuvan koiran kanssa päivä rutiinit on todella tärkeitä. Se stressaa ihmisiä jotka haisevat jollekkin koiralle ja kohtelee siis ihmisiä samallatavalla kun vieraita koiria. Ikinä ei ole ketään purrut, mutta perääntyy karvat pystyssä kun pelottava ihminen tulee lähelle. Serkkuni on Karulle tosi vaikee paikka mikä on ihan meidän oma vika koska hän tuli koira sylissä meille ja laskeutui Karun ylle koiransa kanssa jolloin Karu säikähti pahasti ja reiaktio oli sen mukainen. Serkkuni aiheuttaa tänäkinpäivänä samanlaisen reaktion kun tulee lähelle koiraa. Olemme yrittäneet pikkuhiljaa saada käyttäytymistä pois niin, että Karu on remmissä ja serkkuni tulee meille autolla ja kävelee muutaman sadan metrin päässä edestakaisin. Itse emme edes nähneet serkkuani kun hän poistui autosta, mutta Karu haistoi tämän ja alkoi jo murisemaan karvat pystyssä. ->enemmän etäisyyttä. Karu oli rauhallinen kun välimatkaa oli se 100-150m. Toisen kaverini kanssa olemme olleet koulussa kämppäkavereita ja Karu on pennusta saakka siis ollut kaverini Tiinan kanssa ja tottunut tähän kuin toiseen omistajaan. Hänellä on sekarotuinen pieni terrieri ja ne olivat Karun kanssa hyvät kamut pienenä. Nykyään on sitten toinen ääni kellossa.. Karu ja Kaapo ottivat yhteen kun karu oli vajaan vuoden ikäinen ja nyt se siis yhdistää Tiinan ja Kaapon. Kun Tiina tulee meille ei reaktio ole niin paha kun serkkuni kanssa, mutta murisee ja kiertää karvat pystyssä. Tiina ei saa koskea Karuun, mutta olen pistänyt sen tarhaan ja Tiina on tullut sisälle ja sitten päästänyt Karun. Tiina on istunut kahden ihmisen välissä tai ainakin yhden jonka Karu tunnistaa joten saa tutuista "positiivista energiaa" ja antaa siis Tiinan olla talossa. Olemme myös käyneet kävelyllä ja Karu on ollut hihnassa ja olen itse sitä taluttanut ja jossain vaiheessa antanut hihnan Tiinalle. Eli Karu ei ole niin paha kun se voisi olla. Ikää tulee niin ehkä viisauttakin ?
Olen tokoillut hiukan Karun kanssa ja se kyllä tykkää tehdä. Seuraaminen ja sivulle tulo on hallinnassa ja pallon se tuo ihan jalkoihin. Luoksetulon se myös osaa hyvin. Ryynin kanssa Karu tulee toimeen, mutta yhteenottojakin on tullut. Karu aistii Ryynin sairauden ja se hiukan aristaakin Ryyniä, mutta tulee kyllä toimeen. Leikkiä poika ei oikein osaa, mutta jahtaamis leikit on ihan mahteja ..kunhan ei mene liian pitkälle. Mahtava koira se on kun on rutiinit ja ihmiset kohdallaan. Kiltti kun mikä, omille ihmisille ja laumalle. Saas nähdä miten Winiin suhtautuu. En ole varma näkeekö kaverukset ikinä toisiaan. Aika näyttää !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti